Ynnin Pojat Roomassa 3.-9.7.2017
Oululaisen poikakuoro Ynnin Poikien kesän 2017 kuoromatkan kohteeksi oli valikoitunut Rooma, missä tarkoitus oli osallistua kansainväliseen kahdeksanteen Musica Eterna Roma kuorofestivaaliin. Kuoron jokakesäiset matkat ovat jo vuosia olleet paitsi esiintymismatkoja myös kulttuurimatkoja – ja tähän Rooma on mitä mainioin kohde.
Ja matkaan: herätyskello soi maanantaina aamuyöstä sängystä nousemisen merkiksi. Viimeiset pakkaamiset olivat venyneet puolille öin ja unet jääneet matkajännityksen myötä. Oulunsalon lentokentän remontti aikaisti lähtöä entisestään, sillä lento lähti puolentoista tunnin bussimatkan päästä Kemistä.
Helsinki-Vantaalle saavuttiin aamupäivästä. Vähäiset eväät oli suurimmilta osin syöty jo ennen Kemiin saapumista, joten tämä suuri lauma nuoria miehiä kaipasi välittömästi lisäravintoa. Helpotus löytyi lentoaseman uudesta Burger Kingistä, josta seurue poistui vatsojaan pidellen. Edessä oli enää reilun kolmen tunnin lento Roomaan. Lennon aktiviteeteista ei ollut kahta puhetta: laskettujen lampaiden määrä olisi riittänyt kattamaan koko Suomen villapaitatuotannon.
Perillä Roomassa majoituttiin hotelliin, joka sijaitsi kivenheiton päässä Vatikaanin muurilta. Hotelli oli ulkoasultaan verrattain tasokas, ja osoittautui hyvin kelvolliseksi perimmäiseen tarkoitukseensa – nukkumiseen.
Matkan ensimmäinen aamullinen herätys ei ehkä ollut yhtä aikainen kuin edellisen päivän, mutta se ei tehnyt siitä yhtään helpompaa. Paahtavassa helteessä kiipeäminen Rooman renessanssiajan keskukselle Capitoliumille olisi jo itsessään ollut riittävä ponnistus, mutta edelliseltä päivältä vielä kuittaamaton matkaväsymys teki siitä suorastaan urheilusuorituksen. Väsymys ja helle eivät olleet ainoastaan pienimpien poikien ongelma. Raskas edellinen matkapäivä näkyi myös isompien miehenalkujen taistelutahdossa – tai pikemminkin sen puutteessa.
Pizzalounaan ja kylmien limonadien jälkeen voimia alkoi kuitenkin löytyä ja muinaisen Rooman keskuksessa Forum Romaniumilla sekä Colosseumilla vieraili iltapäivästä jo aivan eri herrasväki. Matkanjohtajana ja oppaana toiminut arkkitehti Anu – rakennustaiteen ja Rooman tuntija – antoi jokaisessa kohteessa meille elävän selostuksen, niin elävän, että pienetkin pojat jaksoivat hiljaa kuunnella.
Seuraavana aamuna seurue palasi edellisen päivän viimeiseen kohteeseen, Vatikaaniin. Vatikaanin museoiden läpi turistimassan mukana ajautumisen jälkeen vuorossa oli suunnaton määrä portaita. Reitti Pietarinkirkon kupoliin ja sen yläpuolelle otti koville, mutta lopulta kaltevissa käytävissä ja kapeissa portaikoissa eteenpäin hivuttautuminen palkittiin. Edessä – tai ennemminkin ympärillä – aukeni huikea näkymä Roomaan. Tarpeeksi tarkoilla silmillään pienimmätkin pojat löysivät maisemasta kaupungin kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joihin he olivat jo etukäteen tutustuneet Anun laatiman opaskirjan avulla. Yläilmojen tuuli ja viileys olivat tosi tervetulleita, sillä katutason reilu 35 asteen helle ja auringonpaiste olivat uuvuttavia.
Seuraavana aamuna valkeni matkan tärkein päivä, nimittäin kisapäivä. Tätä kunnioittaakseen Rooman julkisen liikenteen työntekijät olivat päättäneet pitää vapaapäivän lakkoilun merkeissä. Metrojen seistessä oli siis turvauduttava taksikyyteihin kilpailupaikalle. Hyvää suunnitelmaa vesitti se, että takseille oli yllättäen kysyntää tuona kyseisenä päivänä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin joukko reippaita ja maailmaa nähneitä nuoria miehiä, joten jäljelle jäävänä vaihtoehtona voitiin turvautua apostolinkyytiin. Muutaman kilometrin matkalle sattui vielä sopivasti muutama kirkko, joissa saatiin luvan kanssa harjoitella kilpailusetti läpi useampaan otteeseen – kiitokset italialaisen vieraanvaraisuuden. Kyytiongelmien seurauksena lounas jäi pelkkien juomien tasolle ja esiintymisvaatteet vaihdettiin yhtä ripeästi päälle kuin pois – toki välissä käytiin komeasti laulamassa!
Kisaesiintymisen jälkeen kokoonnuttiin yhdessä Pantheonille, jossa esitettiin luvan kanssa Franz Schubertin Pyhä paikalla olleelle monenkirjavalle ja monikansalliselle turistiväelle, joka palkitsi pojat runsain aplodein. Muinaisten roomalaisten rakentama Pantheon teki vaikutuksen, niinpä joku pienimmistä pojista kertoi myöhemmin, että ”hienointa Roomassa oli laulaminen ja se kirkko, jossa oli reikä katossa.” Illalla päästiin vielä konsertoimaan koko kuoron voimin yhdessä eteläafrikkalaisen kuoron kanssa. Etelänkollegat värikkäissä asuissaan herättivät ihastusta varsinkin nuoremmissa pojissa. Tämä oli kansainvälistä kanssakäyntiä parhaimmillaan.
Aamulla ohjelmassa odottivat harjoitukset ja vierailu katakombeihin. Metrot ja bussit kulkivat taas, mutta kulkeminen vaati silti suunnittelua ja soveltamista. Lopulta koko seurue saatiin oikeaan bussiin ja päästiin kuin päästiinkin katakombien suulle, huonoksi onneksi juuri siestan aikaan. Nopealla lähialueen tutkiskelulla ja mobiilidatojen käytöllä selvisi kuitenkin, että lähellä oleva toinen katakombi ottaa vieraita vastaan myös siestan aikaan. Siis sinne. Korvaava paikka tarjosi englanninkielisen asiantuntevan opastuksen sekä kohtuullista korvausta vastaan jäätelöt Välimeren auringon polttavaa kuumuutta helpottamaan. Helteisen päivän päätteeksi laulajapojilla oli vielä matkan viimeinen oma konserttiesiintyminen.
Koitti viimeinen päivä Roomassa, joka koostui vapaasta shoppailusta ja kaikkea keskustan kadunvarsilta löytyi, tarvittiin sitten AC Roman paitaa, Hard Rock Café -tuotteita tai meikkejä vietäväksi kotiin tyttöystävälle. Yhteisenä ohjelmana vierailtiin kuitenkin Kapusiinimunkkien kryptassa. Tuhansien munkkien luilla päällystetyt ja koristellut kryptan holvit saivat jokaisen matkalaisen kananlihalle. Paikan tunnelman kiteyttää ensimmäisestä holvista löytyvä muistolaatta: ”Mitä te olette nyt, me olimme kerran; mitä me olemme nyt, te tulette olemaan.”
Illalla edessä oli vielä loppukilpailuun osallistuminen katsojan roolissa sekä palkintojen jako. Tämän osion viikon vaeltamisesta väsynyt matkaseurue joutui kuitenkin jättämään kesken, sillä pakattavaa ja nukuttavaa oli vielä edessä ennen seuraavaa aamua.
Paluuaamun herätys koitti kolmen jälkeen aamuyöstä riippumatta siitä, oliko tuota ennen nukuttu vai ei. Hotellilta saadut eväät mukanaan seurue siirtyi koomaisena bussiin, jossa uni viimeistään maittoi. Enää olivat jäljellä viimeiset tuliaiset Rooman kentältä, lento Helsinkiin, pakollinen uudelleenvierailu Helsinki-Vantaan Burger Kingissä ja lento Kemiin. Kotomaassa kymmenen asteen lämpötila ja tihkusade tuntuivat jo siunaukselta.
Petteri Strömberg
Ynnin Poikien kuoroneuvoston puheenjohtaja