Matkakertomus Rooma 2017

Herätyskello soi maanantaina aamuyöstä sängystä nousemisen merkiksi. Viimeiset pakkaamiset olivat venyneet puolille öin ja unet jääneet matkajännityksen myötä. Oulunsalon lentokentän remontti aikaisti lähtöä entisestään, sillä lento lähti puolentoista tunnin bussimatkan päästä Kemistä. Matkaan päästiin onneksi ajallaan ja lento sujui harvinaisen vaivattomasti.

Helsinki-Vantaalle saavuttiin aamupäivästä. Vähäiset eväät oli suurimmilta osin syöty jo ennen Kemiin saapumista, joten tämä suuri lauma nuoria miehiä kaipasi välittömästi lisäravintoa. Helpotus löytyi lentoaseman uudesta Burger Kingistä, josta seurue poistui vatsojaan pidellen. Edessä oli enää reilun kolmen tunnin lento Roomaan. Lennon aktiviteeteista ei ollut kahta puhetta: laskettujen lampaiden määrä olisi riittänyt kattamaan koko Suomen villapaitatuotannon.

Perillä Roomassa majoituttiin hotelliin, joka sijaitsi kivenheiton päässä Vatikaanin muurilta. Hotelli oli ulkoasultaan verrattain tasokas, mutta osoittautui kelvolliseksi lähinnä perimmäiseen tarkoitukseensa - nukkumiseen. Yhteisen pizzaillallisen ja kauppareissun jälkeen olikin aika päästää väsyneet matkalaiset lepäämään.

Tiistain aamullinen herätys ei ehkä ollut yhtä aikainen kuin edellisen päivän, mutta se ei tehnyt siitä yhtään helpompaa. Paahtavassa helteessä kiipeäminen Capitoliumille olisi jo itsessään ollut riittävä ponnistus, mutta edelliseltä päivältä vielä kuittaamaton matkaväsymys teki siitä suorastaan urheilusuorituksen. Väsymys ja helle eivät olleet ainoastaan pienimpien poikien ongelma. Raskas edellinen päivä näkyi myös isompien miehenalkujen taistelutahdossa - tai pikemminkin sen puutteessa.

Pizzalounaan ja kylmien limonadien jälkeen taistelutahtoa alkoi kuitenkin löytyä ja Colosseumilla vieraili iltapäivästä jo aivan eri herrasväki. Illalla jaksamista riitti vielä pikavisiitille Vatikaanin aukiolle, jossa pyynnöistä huolimatta ei liiennyt lupaa laulaa edes Kristillisen Yhdistyksen poikakuorolle.

Keskiviikkona seurue palasi edellisen päivän viimeiseen kohteeseen, Vatikaaniin. Vatikaanin museoiden läpi turistimassan mukana ajautumisen jälkeen vuorossa oli suunnaton määrä portaita. Reitti Pietarinkirkon kupoliin ja sen yläpuolelle otti koville, mutta lopulta kaltevissa käytävissä ja kapeissa portaikoissa eteenpäin hivuttautuminen palkitiin. Edessä - tai ennemminkin ympärillä - aukeni näkymä Roomaan. Tarpeeksi tarkoilla silmillään pienimmätkin pojat löysivät maisemasta kaupungin kaikki suurimmat nähtävyydet. Yläilmojen tuuli ja viileys olivat myös tervetulleita, sillä katutason reiluun 35 asteeseen ja auringonpaisteeseen oli ehtinyt jo hieman kyllästyä kahden ensimmäisen päivän aikana. Pitkän Vatikaani-päivän jälkeen vuorossa oli vielä ruoka turistiravintolassa sekä harjoitukset, minkä jälkeen päivä alkoi olla pulkassa.

Torstai oli matkan tärkein päivä, nimittäin kisapäivä. Tätä kunnioittaakseen Rooman julkisen liikenteen työntekijät olivat päättäneet pitää vapaapäivän lakkoilun merkeissä. Metrojen seistessä oli turvauduttava taksikyyteihin kilpailupaikalle. Tätä suunnitelmaa vesitti hieman se, että takseille oli yllättäen kysyntää tuona kyseisenä päivänä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin joukko reippaita maailmaa nähneitä nuoria miehiä, joten viimeisenä vaihtoehtona voitiin turvautua apostolinkyytiin. Muutaman kilometrin matkalle sattui vielä sopivasti muutama kirkko, joissa saatiin luvan kanssa harjoitella kilpailusetti läpi useampaan otteeseen - kiitokset italialaisen vieraanvaraisuuden. Matka määränpäähän piteni kyytiongelmien seurauksena sen verran, että paikan päälle saavuttiin suunniteltua myöhemmin. Lounas jäi pelkkien juomien tasolle ja esiintymisvaatteet vaihdettiin yhtä ripeästi päälle ja pois - toki välissä käytiin nopeasti laulamassa.

Kisaesiintymisen jälkeen kokoonnuttiin yhdessä Pantheonille, jossa esitettiin luvan kanssa Franz Schubertin Pyhä paikalla olevalle monenkirjavalle turistiväelle, jonka seasta löytyi poikia kiittelemään yksi oululaisperhekin. Illalla päästiin vielä konsertoimaan koko kuoron voimin yhdessä eteläafrikkalaisen kuoron kanssa. Etelänkollegat herättivät ihastusta varsinkin nuoremmissa pojissa. Julkisten ollessa edelleen lakossa tyydyttiin jälleen apostolinkyytiin, joskin onnekkaimmat onnistuivat löytämään itselleen taksit.

Perjantain ohjelmassa oli vierailu katakombeihin. Metrot ja bussit kulkivat taas, mutta kulkeminen vaati silti suunnittelua ja soveltamista. Lopulta koko seurue saatiin oikeaan bussiin ja päästiin kuin päästiinkin katakombien suulle, huonoksi onneksi juuri siestan aikaan. Nopealla lähialueen tutkiskelulla ja mobiilidatojen rajallisella käytöllä selvisi kuitenkin, että lähellä oleva toinen katakombi ottaa vieraita vastaan myös siestan aikaan. Korvaava paikka tarjosi englanninkielisen asiantuntevan opastuksen sekä kohtuullista korvausta vastaan jäätelöt Välimeren auringon polttavaa kuumuutta tasapainottamaan. Illalla poikia odotti vielä matkan viimeinen oma esiintyminen, jonka jälkeen oli aika valmistautua viimeiseen täyteen päivään Roomassa.

Koitti lauantaiaamu ja viimeinen päivä Roomassa lähti käyntiin. Aamupäivä koostui vapaasta shoppailusta, tarvittiin sitten AC Roman paitaa, Hard Rock Café -tuotteita tai meikkejä vietäväksi kotiin tyttöystävälle. Yhteisenä ohjelmana vierailtiin kuitenkin Kapusiinimunkkien kryptassa. Tuhansien munkkien luilla päällystetyt ja koristellut kryptan holvit saivat jokaisen matkalaisen kananlihalle. Paikan tunnelman kiteyttää ensimmäisestä holvista löytyvä muistolaatta: ”Mitä te olette nyt, me olimme kerran; mitä me olemme nyt, te tulette olemaan.”

Illalla edessä oli vielä loppukilpailuun osallistuminen katsojan roolissa, sekä palkintojen jako. Tämän osion viikon vaeltamisesta väsynyt matkaseurue joutui kuitenkin jättämään kesken, sillä pakattavaa ja nukuttavaa oli vielä edessä ennen seuraavaa aamua.

Sunnuntain herätys koitti kolmen jälkeen aamuyöstä riippumatta siitä, oliko tuota ennen nukuttu vai ei. Hotellilta saadut eväät mukanaan seurue siirtyi koomaisena bussiin, jossa uni viimeistään maittoi. Enää oli jäljellä viimeiset tuliaiset Rooman kentältä, lento Helsinkiin, pakollinen uudelleenvierailu Burger Kingissä ja lento Kemiin.

Kemistä suurin osa matkaseurueesta jatkoi bussikyydillä kotiin Ouluun. Itse vaihdoin vain matkalaukkua, ja lähdin kohti uutta seikkailua Suomen Lapin maisemissa. Kymmenen asteen lämpötila ja tihkusade tuntuivat tässä vaiheessa reissua jo siunaukselta.

Petteri Strömberg
Ynnin Poikien kuoroneuvoston puheenjohtaja