Ynnin Poikien konsertti- ja kulttuurimatka Venäjälle Karjalan tasavaltaan Petroskoihin 25.4.-30.4.2012.
Ynnin Pojat tekivät keväällä konsertti- ja kulttuurimatkan Venäjälle Karjalan tasavaltaan Petroskoihin, itään Äänisen rannoille. Poikien matkan pääasiallisena tarkoituksena oli osallistuminen Petroskoissa järjestettäviin viidensiin kuorofestivaaleihin nimeltänsä ”Vivat, boys!” (suom. eläköön pojat). Pojathan olivat jo syksyllä 2010 käyneet Petroskoissa esiintymässä, joten osalle porukasta matka oli jo muistojen verestämistä. Kuoronjohtaja Mihkel Koldits oli kutsuttu festivaalien tuomaristoon, joten matka tuli nyt uudelleen mahdolliseksi myös kuorolle. Kuoromme oli ainut eurooppalainen kuoro ja ainut kutsukuoro, itse kuorokoulun johtaja Tatiana Svintsiskajan kutsumana.
Matka alkoi aikaisin aamulla keskiviikkona 25.4 Ynnin pihamaalta, sateen saatellessa matkaan. Tietenkään kommelluksilta ei säästytty. Bussikuski oli nukkunut pommiin. Mutta meidän onneksemme hänelle oli päässyt paikalle sukulaismies tuuraamaan alkumatkaa, ja oma virallinen kuskimme Erkki hyppäsi puikkoihin sitten parin tunnin ajomatkan jälkeen. Hänelle muuten heti erityinen kiitos erinomaisesti hoidetusta kuskaamisesta, ja kaikesta muusta asiantuntevasta avusta. Menomatka sujui enemmittä kommelluksitta. Perinteinen Venäjän tullin byrokratia ja sitten päästiin Äiti-Venäjän huomaan. Aluksi matka eteni hitaanpuoleista vauhtia, mutta aika pian vastaan tuli pitkästi uutta asfalttia, ja pääsimme perille Hotelli Maskiin ajateltua nopeammin. Ja sitten paikalliseen ”Mac Duck”-ravintolaan syömään – vanha tuttu paikka edelliseltä reissulta. Toimiva ”Mc Donalds” kopio muuten… Ja sitten unten maille.
Torstaina heräiltiin aamulla rauhassa ja söimme tukevan aamupalan… Reissussa muuten saatiin oikein riittävästi ruokaa oikein alkuruokien kera. Välillä tutumpia ja välillä hiukan vieraampia venäläisiä ruokalajeja. Sitten siirryimme Vivat-festivaalien avajaispaikalle Lasten ja Nuorten Taidepalatsiin, kuorokoululle. Mihkel ja Kaija kävivät ensin kuoronjohtajan ja kuoron puheenjohtajan ominaisuudessa tapaamassa kulttuuriministeri Elena Bogdanovaa kulttuuriministeriössä. Kahvittelun lomassa käyty keskustelu oli jatkoa puolentoista vuoden takaiseen tapaamiseen, aiheena poikakuoroyhteistyön tämän hetkinen tilanne ja edelleen kehittäminen Oulun ja Karjalan tasavallan välillä. Tapaamisen jälkeen hekin kiirehtivät poikien luo avajaisiin. Festivaalien tunnusmelodia tuli varmasti kaikille tutuksi, kun puheita pidettiin, kuoroja esiteltiin ja ohjelmaa esitettiin. Illalla pojilla oli esiintyminen ”Kantele”-talossa. Kaikki saivat siniset hassut tossut kenkiensä suojaksi, kun astuimme sisään sateen pieksämältä kadulta. No esiintymisen aikana tossuja ei enää onneksi tarvittu. Ja kuoron esiintymiset oli nyt avattu virallisesti, ja alkujännitykset poistuneet seuraavan päivän kilpailuesityksiä silmälläpitäen. Paikalla oli esiintymässä myös Murmanskin ja Arkangelin kuorojen solisteja. Viihdyttävä ilta.
Perjantai oli sitten jo hiukan aurinkoisempi päivä, joskin tuuli oli välillä tosi kovaa ja puuskissa lennätti hiekkaa ja pölyä kuten Saharan hiekkamyrskyissä konsanaa. Kilpailun esiintymiset olivat paikallisessa kuorokoulussa perjantain ja lauantain aikana. Pojat osallistuvat kilpailuihin kokonaisena kuorona, miesäänien ryhmänä, miesäänten pienkokoonpanona, sekä miesäänien ja poikaäänien sekstettinä. Ja ihan hyvin meni. Kilpailuun osallistui yli kolmekymmentä kokoonpanoa. Kaikki kuorot olivat todella korkeatasoisia. Väillä harjoiteltiin ja välillä luotiin suhteita venäläisten esiintyjien kanssa. Pojat pääsivät herkuttelemaankin hyvin sujuneen päivän kunniaksi ”palkkiosipseillä, makeisilla ja kuplajuomilla”. Kävimme iltapäivällä tutustumassa myös Karjalaiseen kotimuseoon kuorokoulun johtaja Tatiana Svintsiskajan vieraana. Siellä oppaat esittelivät meille vanhaa karjalaista pirttiä ja karjalaisten perinteitä. Lopuksi nautimme teetä ja karjalanpiirakoita. Teehetken päätteeksi pojat kiittivät Tatianaa, opasta ja tulkkia parilla laululla, joista varsinkin Tatiana oli hyvin onnellinen.
Lauantai ja aurinko paistoi taas. Kilpailut jatkuivat kuorokoululla vielä aamupäivän. Esiintymisten jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen teollisuusmuseoon. Siellä opas esitteli meille Petroskoin teollista historiaa Pietari suuren ajoista nykypäivään, tykkien valmistuksesta metsäkoneisiin. Tämä olikin sellainen museo, jossa pojilla oli mahdollista kokeilla kaikenlaisia vempaimia ihan luvan kanssa. Illalla pojat pääsivät esiintymään uuteen hienoon Petroskoin konservatorioon ”Vivat kaupungille” konserttiin. Se oli järjestetty kilpailuun osallistuneiden kuorojen toimesta ja toimi näin pääkonserttina. Konsertin jälkeen lähdimme Oulun taidetoimikunnan pääsihteeri Ulla Lassilan tarjoamalle illalliselle paikalliseen ravintolaan, jossa pojille tarjottiin varsinaisen illallisen jälkeen vielä yllätys: PITSAA! Mukana illallisella oli myös ministeriön erikoisasiantuntija Natalia Drobaha. Illan jo hämärtyessä miesäänet kulkivat osan matkasta jalkaisin Äänisen rantabulevardia majapaikkaan Maski hotellille, kun pienemmät huoltajineen matkasivat bussilla.
Sunnuntaina aamulla sanoimme hyvästit majapaikkana toimineelle Maski hotellille ja suunnistimme tunnin matkan kohti Kontupohjaa Natalian opastuksella. Siellä meitä vastassa oli hienoksi kunnostettu Kontupohjan kulttuuripalatsi. Tämä rakennus oli ollut aikoinaan paperitehdas, joka oli kunnostettu upeasti kontupohjalaisten kulttuuria ja muuta vapaa-ajan toimintaa varten. Aula loisti italialaista vihreää marmoria ja kultaa. Saimme kuulla paikallisen urkutaiteilijan esittämänä urkumusiikkia konserttisalin valtavilla uruilla. Niistä lähti uskomattoman upeat soinnit taitavan osaajan soittaessa. Miesäänetkin nousivat tämän upean palatsin lavalle. He esittivät ohjelmistostaan muutamat erityiset kappaleet, jotka he osoittivat kiitokseksi Natalialle ja Kontupohjan urkutaiteilijalle sekä henkilökunnalle. Kontupohjasta palasimme sitten tuliaiskaupan kautta takaisin konservatoriolle festivaalien loppugaalaan ja palkintojen jakoon. Sijoituksia tulikin hyvin; koko kuorona kolmanneksi, miesäänet toiseksi, miesäänten pienkokoonpano toiseksi ja pienryhmä, jossa poikaääniä ja miesääniä, toiseksi. Ynnin pojat saivat siis kolme toista sijaa ja yhden kolmannen sijan, todisteet löytyy Ynniltä. Tuomariraadissa olleet venäläiset asiantuntijat totesivat, että Ynnin Poikien erikoisuutena on heidän ohjelmistonsa korkea vaativuustaso ja hengellinen kirkkomusiikki. Lisäksi ihmetystä herätti se, että miten näin pieni kuoro pystyy laulamaan kahdeksanäänisesti. Tätähän sitä saakin ihmetellä. HYVÄ POJAT! Vielä kerran, hienosti meni!
Lopuksi ennen kotiinpäin lähtöä AVI:n Arja-Sisko Holappa tarjosi pojille maukkaan buffet päivällisen ravintola Viinirypäleessä. Ruoka maistui ja täysin vatsoin matka kohti kotia saattoi alkaa. Tosin ensin pojat taas kajauttivat muutaman biisin kiitokseksi Arja-Siskolle. Vielä viimeiset ostokset Venäjän rajalla ennen tullia, nyt sutjakat rajamuodollisuudet ja kotimaassa oltiin. Tulomatka yöllä bussissa oli huomattavasti rankempi kuin menomatka. Pojat olivat todella väsyneitä. Pienempiä piti vahtia, että pysyvät penkeillä, vaikka kaikkien turvavyöt pidettiinkin kiinni. Kaikki kamat oli mukana, tosin taisi mennä jotain osin vääriinkin laukkuihin, ja kaikki pojat tallessa, sekä palkinnot mukana. Siis hyvin mennyt matka taasen Ynnin poikien kanssa. Kehuja satoi jälleen kerran poikien hyvästä käytöksestä. Kiitokset siitä pojille ja huoltajille, eli Jaakolle ja Pekalle sekä ryhmänjohtajana toimineelle Kaijalle. Kiitokset myös Mihkelille, joka pystyi hoitamaan harjoituksia ja pojat palkinnoille kilpailuissa, huolimatta tuomaritoiminnan kiireistä. Kiitokset kuuluvat myös Ullalle ja Arja-Siskolle.
T. Jori, yksi huoltajista
Ryhmänjohtaja Kaija antaa runsaat kiitokset kaikille mukana olleille aikuisille, hyvin käyttäytyville nuorille ja aivan erityisesti huoltaja Jorille. Jori oli aina poikien mukana harjoituksissa ja esityksissä siellä kulissien kätköissä, kun me muut saimme seurata esityksiä parhailta paikoilta katsomossa. Jori toimi myös video- ja valokuvaajana, jotka tuotokset jaettiin kaikille mukana olleille kevätkonsertin päätteeksi.