YNNIN POIKIEN
TAMPERE – SIÓFOK – TARTTO –kiertue kesällä 2001
Matkamme Oulusta alkoi perjantai-aamuna 8.6. Vanhemmat jäivät haikeina ja varmaankin myös hieman huolestuneina vilkuttamaan Ynnin pihalle, poikien ollessa vielä hieman unisia. Matkamme Tampereelle taittui linja-autolla nopeasti. Perillä Tampereella alkoi sitten täysi tohina ilmoittautumisten, majoittumisten ja harjoittelun merkeissä. Lauantaina oli sitten Tampereen tärkein koitos, elikkä Tampereen Sävelen kuorokatselmus. Kaikkihan sen lopputuloksen tietävät, mutta kerrattakoon, että saimme kolme pronssimainintaa. Iltapäivällä pojilla oli esitys Särkänniemessä ja kiitos puheliaan Tuomaksen saimme myös pari nippua ilmaislippuja laitteisiin. Jopa isoimmat pojat kiinnostuivat uudesta supervuoristoradasta, Tornadosta, ja kaikki kokeilivat ainakin jotain laitetta. Päivän päätteeksi kävimme kaikki ”kastelukierroksella” Koskiseikkailussa.
Sunnuntaiaamuna 10.6. pakkauksen jälkeen noustiin taas linja-autoon ja nokka kohti Helsinki-Vantaata. Siellä oli Raitamaan Antti järjestänyt meille oman tiskin, joten lähtöselvitys kävi nopeasti. Sitten vielä jäähyväislaulu ennen turvatarkastusta. Matka lentokoneessa oli joidenkin poikien ensimmäinen lentomatka, joten hieman jännitystä oli ilmassa. Valitettavasti molempina lentomatkoina ilmatilassa oli paljon liikennettä, joten pojat eivät päässeet tutustumaan koneen ohjaamoon.
Huumaava hevoskastanjan tuoksu toivotti meidät tervetulleeksi Unkariin. Siófokiin saavuttuamme ilta oli pimennyt jo alkuyöksi. Pojat jaettiin perheisiin ja uni kutsui kaikkia. Maanantaina oli konsertti Siófokissa, joka oli matkan menestys, olihan siellä yleisön joukossa mm. Arvi Lind vaimoineen mukanaan kaksikymmentä henkilöä Suomen yleisradiosta. Tiistaipäivä kului tutustuessa Budapestiin; parlamenttitaloon, Matias kirkkoon, Tsetseenikylpylään sekä paikalliseen kävelykatuun. Keskiviikkona meitä odotti taas uudenlainen elämys eli risteily Balatonin toiselle rannalle, Tihaniin. Käveltyämme Tihanin kukkulan laelle pojat pitivät konsertin yhdessä Euroopan kauneimmista kirkoista. Illalla meitä odotti lähtöjuhla todelliseen Unkarilaiseen husaahihenkeen, oli hyvää ruokaa, kilpailuja, tanssia, ratsuja, ruoskia, valjakko- ja vankkuriajelua. Kaiken kaikkiaan sellainen ilta, että sitä todella jäi kaipaamaan.
Torstaiaamu 14.6. valkeni sitten lähdön merkeissä. Haikeus kasvoi mitä lähemmäksi lehtokenttää saavuimme ja Helsingin sateessa kaikki olivat sitä mieltä, että palataan Unkariin. No, Kettusen Vesa linja-auton kanssa odotti meitä lentoasemalla ja lähdimme kohti satamaa. Nordic Jet Linen alus oli pieni ja tuulessa se keikkui siten, että lähes kaikki olivat enemmän tai vähemmän merisairaita. Lauri tarjoili kaikille halukkaille jäitä, jotka tekivät kauppansa hyvin ja toivottavasti myös helpottivat huonoa oloa. Tallinnassa olimme myöhään illalla, saunaan ja nukkumaan.
Perjantaina matkalla Tallinnasta Tarttoon tuntui vielä hieman Unkarin ikävää. Tartossa majoituimme Hugh Heffner Highschooliin, joka on kaunis vanha koulu ihan keskustassa. Perjantai-iltana oli Tarton kansainvälisten poikakuoropäivien Gaalakonsertti yliopiston juhlasalissa ja lauantaina marssi sekä yhteinen laulutapahtuma suurella laululavalla. Kulkueessa katsojat hurrasivat suomalaisuudelle yleensäkin, jolloin sydämessä tuntui, että on hyvä olla suomalainen!
Sunnuntaiaamun 17.6. aikaisen herätyksen, laiva- ja bussimatkan jälkeen oli ihana tunne palata kotiin, ja kymmenenpäiväinen matkaväsymyskin alkoi jo hieman painaa.
Kaiken kaikkiaan tosi antoisa matka, pieniä kommelluksia matkan aikana sattui, kaksi maitohammasta jäi matkalle ym. Mutta meillä matkalaisilla ainakin oli hauskaa ja iloa & naurua riitti.
Haluan kiittää omasta puolestani poikien vanhempia, johtokuntaa, Erjaa, Paulaa, huoltajia ja POIKIA. Te kaikki teitte elämyksemme mahdolliseksi!
Saila Tönkyrä
matkanjohtaja 2001