Matkakertomus Praha 2015

Ynnin Poikien juhlavuoden kuoromatka Prahaan

 

Poikkeuksellisen sateiseen ja kylmään kesään oli Ynnin Pojille luvassa hellepiikki. Keski-Euroopan sääkartat olivat kertoneet jatkuvista, piinaavista helteistä, jotka olivat jopa vaarallisen kuumia. Tämä olikin yksi keskustelun aiheista Oulunsalon lentokentän lähtöaulassa, jossa hillitysti käyttäytyvä poikaryhmä valmistautui matkallelähtöön.

Valmistelevaa työtä pojat olivat tehneet paljon, kuoron profiiliin taiteen harjoittajana kuuluu tinkimätön säännöllinen harjoittelu ja esiintymiset. Tavoitteenahan on tuottaa korkeatasoista poikakuoromusiikkia – myös kansainvälisellä tasolla. Niinpä tälle vuodelle oli suunniteltu matka Tšekkiin, 15.-20.7.2015 Prahan kansainvälisille ”Prague Choral Meetings” http://www.praguefestival.cz/summer-choral/  kuorofestivaaleille, mikä samalla oli kuoron  40-vutisjuhlamatka.

Kansainvälisyydessä kuorolla onkin perinteikäs historia, matkoja konsertteineen on järjestetty Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Englantiin, Turkkiin, Israeliin, Unkariin, Viroon, Espanjaan, Tsekkiin, Venäjälle, Latviaan ja moniin näistä maista useita kertoja. Myös Ynnin Poikien tiernapoikien edustusryhmä on esiintynyt Stuttgartin joulutorin avajaisissa ja vienyt Brysseliin joulun ilosanomaa edistäen suomalaisen ja oululaisen tiernapoikaperinteen jatkumista.

Tämänvuotisessa Prahan kokoonpanossa on mukana 21 laulajaa huoltajineen sekä kuorolaisten perheenjäsenistä koostuva turistiryhmä, kaikkiaan seurue oli 34 hengen vahvuinen.

Matkanjohtajana matkalla toimi Pekka Savolainen, kuoronjohtajana Mihkel Koldits sekä huoltojoukoissa Samu Forsblom ja Jari Saarela.

Matka tehtiin lentäen – lyhyt välilasku Helsingissä – ja lentokoneessa oli aistittavissa joidenkin kohdalla pientä jännitystä, olihan tämä ensimmäinen kerta joillekin nuoremmista. Joku pojista olikin huomannut katsoa telkkarista ohjelmaa Lentoturmatutkinta ja sehän rauhoitti kanssamatkustajia.

Sopivan lyhyen lennon ja linja-autokuljetuksen jälkeen kirjauduimme Prahassa hotelliimme, jossa aikakone oli pysäytetty noin 60-luvulle alkuperäisine kalustuksineen ja kokolattiamattoineen. Huoltajat lähtivät iltapalaostoksille, ilahduttamaan pienen lähikaupan kauppiasta ostamalla hedelmiä ja leipää ym. tiskit tyhjiksi. Lähtiessä ovella saivat ymmärtäväisen hyväksyvän hymyn, molemmat kun ovat aika tukevaa sorttia.

Hotellimme aamiainen oli poikien mieleen, varsinkin pienimpien, aamiaisvalikoimasta kun pystyi loihtimaan hotdogeja ja tällä tukevalla aamiaisella pärjäsimme hyvin aina lounaaseen asti. Oman haasteensa antoi kuumuus, lämpötila 37 astetta vaati pojilta paljon huolellisuutta, että tuli juotua riittävästi vettä.

Prahassa Unescon maailmanperintöluetteloonkin yltänyt vanhakaupunki sai meidät ihastelemaan keskiaikaisen kaupungin kauneutta. Ensimmäinen esiintyminen oli St.Salvator kirkossa. Puitteet olivat prameat ja myös poikien esiintyminen oli upeaa kuultavaa. Uhrasimme aikaa tutustua kaupunkiin, parhaat tavat olivat kävely ja julkinen liikenne, joka tarjosi edullisen ja kattavan verkoston.

Yksi mielenkiintoisimpia kohteita oli Tekniikan kansallismuseo, tässä 30-luvulla valmistuneessa koruttomassa rakennuksessa vilahti pienten jos isompienkin aika. Omat osastot kertoivat mm. tähtitieteestä, elokuvista ja teollisuudesta. Yksi museon painopisteistä oli liikenteen historia, joka oli laajasti esillä ja poikien mieleen.

Vltava-joen risteily oli mieliinpainuva. Kaupunki näyttäytyi ilta-auringossa upeana, Kaarlensilta vahvoine niittirakenteineen ja ihmismassoineen sekä sadunomaiset kattosiluetit aurinkoista taivaanrantaa vasten. Jokilaiva oli jokseenkin loppuunmyyty, kaksikerroksisen risteilijän kansipaikatkin olivat täynnä. Tunnelma oli harmiton mutta kiireinen, kun laivalla olleet Unkarin tyttökuorolaiset olivat jo kolmatta kertaa hakemassa ruokaa lisää. Silloin totesi joku poikien pöydästä, että ”ovatpa kovia syömään” ja niin nämä pohjoisen herrasmiehetkin aloittivat ruuan jonottamisen.

Seuraavan päivän konserttipaikka Martin in Wall kirkko oli pienen kävelymatkan päässä, helle oli painostava ja ilma kostea. Tosi vaativa ja uuvuttava keli, mutta pojilta ei kuultu valituksen sanaa, edes silloin kun esiintymisasut vaihdettiin kirkon edessä porttikäytävässä. Kirkon akustiikka oli sopiva poikien soinnille, laulu soi kirkossa kuin stradivarius huippuunsa viritettynä, yleisö ei malttanut olla antamatta joka kappaleen jälkeen aplodeja. Lopussa yleisö osoitti suosiotaan seisten, kuoron johtajan vaatimaton olemus ei onnistunut peittelemään tyytyväisyyttä, pojista oli tehty sillä hetkellä arjen sankareita.

Mitä olisi matka ilman Prahan eläintarhaa, Troijan palatsin naapurissa oleva alue, jossa on nähtävillä yli 500 lajia. Katselemista riitti koko päiväksi, eikä varmasti tulisi ensimmäiseksi mieleen ottaa selfietä jääkarhun kanssa, mutta poikien puhelimista sellainenkin nyt löytyy.

Vielä ennen kotiinlähtöä ehdimme käydä shoppailemassa, koti-ikävä on hyvä konsultti tuliaisostoksilla. Tai voihan ne loput matkarahat sijoittaa karkkiin, niin kuin yksi pojista päätti tehdä.

Suuret kiitokset matkanjohtajalle Pekka Savolaiselle hienosti johdetusta matkasta. Mihkel Koldits ansaitsee kunniamaininnan esiintymisten onnistumisesta ja hienosta ammattimaisesta työskentelystä poikien kanssa. Turisteina matkassa olleet osoittivat hyvää esimerkkiä pojille siitä, kuinka yhteishenkeä matkalla luodaan. Kuitenkin suurin kiitos kuuluu pojille, jotka hurmasivat yleisönsä konserteissa ja herrasmiesmäisellä käytöksellään koko matkan ajan.

Jari Saarela