Ynnin Poikien laulu- ja kulttuurimatka Pietariin elokuussa 2013

Mukavasti koulujen alkua edeltävälle viikolle sijoittuneen Ynnin Poikien Pietarin matkan ajankohdan määräsi kuoron osallistuminen Pietarissa 2-7.8.2013 järjestettyyn kuoromusiikkikilpailuun International Competition of Choruses and Ensembles ”The Singing World”. Matka alkoi Ynnin pihalta perjantaiaamuna 2.8. ja takaisin Oulussa olimme seuraavan viikon torstaina 8.8. aamuyöllä.

Elokuun ensimmäisenä perjantai-aamuna Ynnin pihalta bussiin nousi rempseä porukka, joka pitkän kesäloman rentouttama oli valmis Venäjän miljoonakaupungin ja lähes viikon mittaisen reissun haasteisiin ja elämyksiin. Matkaseurueemme koostui 16:sta Ynnin Pojasta huoltajineen, sekä perheenjäsenien muodostamasta pienestä turistiseurueesta, joka saatiin mukaan jakamaan bussimatkan kustannuksia. Yhteensä matkaan lähti 29 henkeä. Alkuperäinen ajatus Poikien matkustamisesta yhdessä Raahen Laulun kanssa kariutui raahelaisten päädyttyä ottamaan oman kyydin.

Ryhmäkuva Talvipalatsin edessä (kuva J.Jokela)

Pääosa porukastamme nousi bussiin Ynniltä, loput olivat tulossa kyytiin matkan varrelta: Jokelan perhe varhaisen ajankohdan vuoksi Kempeleestä ja Koiso-Kanttilan perhe lomamatkaltaan Lappeenrannasta. Huoltajina reissulla toimivat Jouni Koiso-Kanttila, matkan johtaja, sekä Eeva Pouke ja Jori Jokela. Jaakko Kuusela vastasi lauluteknisestä osaamisesta, Mihkel Kolditsin ollessa reissun aikana vastuussa kahdesta muustakin kuorosta, Pohjan Laulusta ja mainitusta Raahen Laulusta. Bussikyydistä vastasi kuljettaja Jari-Pekka Kokkonen Oulun Taksipalveluista.

Nuijamaan (klo 17) ja parinsadan Venäjän-kilometrin jälkeen saavuimme Pietariin iltakymmenen jälkeen. Puolen vuorokauden bussissa istuminen oli takana ja koko porukka koossa. Pietarin matkan aikainen majapaikkamme, hotelli Pietari, on lähellä keskustaa ja aivan Nevan suistoaan kohti levenevän uoman varrella. Onneksemme lähes kaikki huoneemme osoittautuivat olevan hotellin Nevan puoleisella sivustalla. Ikkunoista avautui upea näköala Nevan yli keskustan suuntaan ja öisin avautuville silloille, jotka ovat Pietarin omaperäisimpiä nähtävyyksiä. Hotellin edestä alkavassa Nevan sivujoen uomassa, hotellin edessä vastakkaisella rannalla, kelluu panssarilaiva Aurora ikuisessa laiturissaan.

Panssarilaiva Aurora Nevan rannassa (kuva J.Jokela)

Matkaa keskustaan, missä olivat ensimmäiset esiintymispaikat, sekä tietysti Pietarin vanhan kaupungin nähtävyydet, oli kävellen puolisen tuntia – ja sama aika matkaan piti varata omalla bussillammekin. Hotellimajoitus oli kolmen hengen huoneissa lisävuoteilla, pojat keskenään ja muuten perhekunnittain. Poikien keskenään touhuaminen on olennainen osa kuoron ystävyys- ja kulttuurimatkoja, minkä pyrimme ottamaan huomioon niin huonejaossa kuin päivittäisissä aikatauluissakin.

Päiväohjelmaksemme muodostui aamiainen yhdeksän maissa, ja kymmeneen mennessä olimme bussissa nokka kohti päivän aktiviteetteja, Singing World-tapahtumia tai valikoituja paikallisia nähtävyyksiä, joihin tutustumista pyrimme mahduttamaan vähän retken jokaiselle päivälle. Pitkät päivät päättyivät yhteiseen illalliseen iltayhdeksältä, yleensä oman hotellin ravintolassa.

Kuorotapahtumat rytmittivät koko ryhmämme päiväohjelmaa. Jo matkan alkuvaiheessa päädyimme liikkumaan yhtenä suurena ryhmänä. Koko porukalla sujuivat niin kuoron harjoitukset ja esiintymisreissut kuin tutustumiset yhdessä valittuihin turistikohteisiinkin. Yhdessä liikkuen saatoimme kaikki hyötyä Jounin paikallistuntemuksesta – hyvää matkaopaspalvelua meille vähemmän Pietaria tunteville turisteille – sekä joustavasti (uudelleen)aikatauluttaa päiväohjelmaa, jotta pystyimme säilyttämään suomalaisen tehokkuuden venäläisen kulttuurin keskellä. Venäjällä ”Mikään ei toimi niin kuin pitäisi mutta kaikki järjestyy”, kunhan itseltäkin löytyy joustavuutta ja hyvää tahtoa. Yhtenä joukkona pystyimme liikkumaan tehokkaasti yhteisellä bussilla, mihin kaikki ehättivät kerrasta toiseen hieman etuajassa kuin yhteisestä sopimuksesta. Ilmastoitu bussi taitavine kuljettajineen toikin ripauksen luksusta retkeilyymme helteisessä suurkaupungissa.

Kuoron ensimmäisten päivien ohjelma tähtäsi menestymiseen kilpailussa, sisältäen harjoituksia sekä esiintymisiä, joissa Pojat esittivät kilpailukappaleita ja poimintoja tuoreesta ohjelmistosta.

Kilpailun harjoituksissa (kuva J.Jokela)

Kesäajan yhteiset harjoitukset koko kuorona valitettavasti jäivätkin näihin, joita Pietarissa järjestimme. Matkaa edeltävälle viikolle pojilla oli toki jo kevätkauden päättyessä sovittuna päivittäiset yhteiset harjoitukset, mitkä kaikki myös sovitusti pidettiin, mutta perheiden lomamatkojen vuoksi kaikki eivät kuitenkaan harjoituksiin päässeet. Tämä olikin ehkä merkittävin syy miksi Ynnin Pojat ei kolmen nuorisokuoron joukosta erottunut, vaikka turistien mielestä Poikien kolmen kilpailulaulun setti soi varsin kauniisti. Laulut olivat Kerubien Hymni (kilpailussa vaadittu venäläinen kappale), Lapponiasuite (muu kuin venäjän tai englannin kielinen), ja Läksin Minä Kesäyönä (50-lukulainen tai vanhempi).

Konserttipaikkoina pääsimme näkemään Pyhän Katariinan ruotsalaisen kirkon, Jekaterinan kirkon, ja Suomalaisen kirkon. Lisäksi saimme ex-tempore, Mihkelin pyynnöstä, luvan harjoituksiin Suomalaisen kirkon viereisessä Suomi-talossa – vanha palatsi tämäkin, nykyisinä asukkaina Suomen vientiteollisuutta myös Pietarin ja Venäjän suuntaan kehittävät Tekes, FinPro ja VTT.

Esiintyminen Suomalaisessa kirkossa (kuva J. Jokela)

Pietarin kuuluisimmista nähtävyyksistä tutustumiskohteiksemme koko matkan jatkuneessa helteisessä säässä valikoituivat Jänissaaren Pietari-Paavalin linnoitusalue (jonka rakennuttamisella Pietari Suuri aloitti Pietarin perustamisen), Kirkko Veren Päällä (Saviour on the Blood, rakennettu Aleksanteri II:n attentaattipaikalle hänen muistokseen), Panssarilaiva Aurora (josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen 1917 sinetöinyt laukaus), Iisakin Kirkko (40-vuotisen ja vaativan rakennusprojektin hieno lopputulos), Talvipalatsi ja Eremitaasi (mm. Rembrandtin ja Da Vincin taidenäyttelyt vierekkäisissä huoneissa, ja paljon muuta myös nuorisoa kiinnostavaa mittaamattoman arvokasta nähtävää), sekä Pietarhovi (loistelias palatsi- ja puutarha-alue) n. 35 km päässä Pietarista. Kussakin paikassa vietimme keskittyneen ja valikoivan parituntisen; yksityiskohtaiseen tutustumiseen olisi päiväkin käynyt lyhyeksi – siis päivä kussakin. Näiden lisäksi ihailimme matkan varrelle osuneita kohteita ulkoapäin, ja ehdimme käväistä mm. tunnetussa ostoskeskuksessa Gostinyy Dvorissa Pietarin pääkadulla, Nevski Prospectilla, sekä ostos- ja viihdekeskus Neptunessa, jossa pystyi tuliaisten (kotiväelle tai matkamuistoksi itselle) lisäksi sijoittamaan matkarahojaan 7D-elokuviin tai lapsille suunnattuun dinosaurusnäyttelyyn.

Reissumme huipennus oli The Singing World –yhteisillallinen hotelli Moskovassa maanantai-iltana. Ehkäpä poikien yhtenäiset asut, valkea kuoron pikee-paita ja mustat suorat housut, olivat oikeaan osunut valinta paitsi kesäisen helteisen sään myös tummahipiäisessä joukossa erottautumisen ja erityisesti shanghailaisten nuorten naisten mielenkiinnon herättämisen kannalta. Herkullisen seisovasta pöydästä nauttimamme illallisen kuluessa Jouni sai kuorolle kutsun Shanghain kuorotapahtumaan vuoden päähän kesälle. Ja pojat – nuoremmat miesäänet etunenässä –saivat lukuisia kirjekaverikutsuja ja jättivät kymmeniä poseerattuja yhteiskuvia idän neitosten muistikorteille. ”Paras reissupäivä ikinä”, huokaisi päivän päätteeksi turistina osallistunut ja vaaleana pikkuprinsessana osansa kaukaa tulleiden vieraiden huomiosta saanut Sanni 4v. Tähän huokaukseen saattaa mielessään yhtyä muutama kansainvälisen kosketuksen saanut poikakin.

Pekka Savolainen